Yhdysvaltalaisen George Crumbin musiikki on värikästä, mystistä, primitiivistä ja selkeästi hahmottuvaa. Hänen kalligrafisesti moitteeton ja visuaalista mielikuvitusta osoittava nuottikirjoituksensa on esittäjälle havainnollinen ja inspiroiva.
Vaikka hän ei olekaan säveltänyt elektroni- tai tietokonemusiikkia, on hän kuitenkin saanut vaikutteita elektronimusiikin maailmasta, jota hän tuntuu jäljittelevän akustisilla soittimilla. Usein Crumbin teoksissa soittimia vahvistetaan sähköisesti, jotta hiljaisimmatkin nyanssit pääsisivät kuuluville. Hänen alunperin kromaattiseen sävelkieleensä on 1960-luvun lopulta lähtien liittynyt myös konsonoivia elementtejä, modaalisuutta ja tonaalisuutta sekä suoranaisia sitaatteja.
Ajan filosofia on Crumbin sävellyksissä tärkeä tekijä.