Toru Takemitsu lienee parhaiten tunnettu japanilaissäveltäjä Euroopassa. Säveltäjänä hän oli käytännössä itseoppinut. Takemitsun varhaiskautta luonnehti tuskastuminen omien kansallisten juurien painolastiin, minkä takia hän hakeutui eurooppalaisen modernismin piiriin.
Tärkeimmiksi esikuviksi muodostuivat aluksi Alban Bergin ja Anton Webernin kromaattinen sävelkieli sekä Olivier Messiaenin soinnunkäyttö. Sittemmin erityisesti Claude Debussy ja Maurice Ravel tulivat Takemitsulle läheisiksi säveltäjiksi.
Pitkin 1960-lukua Takemitsun kielteinen asenne "japanilaisuutta" kohtaan lientyi, ja hän alkoi yhdistää perinteisiä japanilaisia soittimia länsimaiseen sinfoniaorkesteriin. "Ranskalaisuus" yhdistyneenä orientaalisiin sävyihin hallitsi 1970-luvulta lähtien Takemitsun musiikin yleiskuvaa - juuri nämä lienevät ne piirteet, joiden ansiosta hän lukeutuu suosittuihin ns. crossover-säveltäjiin.