ANTTI AUVINEN
Jael Söderlund
Antti Auvinen on opiskellut sävellystä Amsterdamin taidekorkeakoulussa Daan Manneken johdolla. Master of music -tutkinnon hän suoritti vuonna 2004.
Amsterdamissa hän perehtyi myös karnaattisen musiikin (eteläintialainen musiikkijärjestelmä) sävellystekniikkaan ja teoriaan. Sibelius-Akatemiassa Auvinen opiskeli sävellystä Erkki Jokisen johdolla. Lisäksi hän on opiskellut Jyväskylän yliopiston Musiikin laitoksella ja Prahan Esittävän taiteen akatemiassa. Sävellyksen mestarikurssiopintoja hän on harjoittanut mm. Magnus Lindbergin, Jouni Kaipaisen, George Crumbin, Jonathan Harveyn ja Helmut Lachenmannin johdolla.
Auvisen teoksia on esitetty erittäin runsaasti ulkomailla ja viime aikoina hänen nimensä on yhä useammin esiintynyt suomalaistenkin nykymusiikkiyhtyeiden konserttiohjelmistoissa.
Aengus' Birds' Palestrinian Heiligenschein (kantaesitys)
Nimbus
Aengus
Magi
Dolorosa
Agnus Dei
Teos rakentuu viidestä osasta, jotka soitetaan attaca, ilman taukoja osien välillä. Ensimmäistä osaa (Nimbus) voidaan luonnehtia metamorfoosiksi Giovanni Pierluigi da Palestrinan kuuluisan Missa Papae Marcelli -messun Kyrie-osan toisen taitteen (Kriste eleison) alkutahdeista. Itse asiassa aineksia Palestrinan musiikista esiintyy kautta koko teoksen. Nimbus viittaa etenkin kristillisessä kuvataiteessa esitettyyn sädekehään pyhimysten päiden yläpuolella. Osa on luonteeltaan melismaattinen, kuten myäs messujen Kyrie-osat perinteisesti ovat.
Toinen osa Aengus (Angus the Young) on saanut nimensä irlantilaisen mytologian rakkauden jumalasta. Tarun mukaan Aenguksen pään ympärillä kiersi neljä lintua. Osaa voidaan luonnehtia näiden ympyrää kiertävien lintujen "kierteisesti taipuvaksi tanssiksi". Ensimmäinen ja toinen osa muodostavat keskenään musiikillisesti luontevan parin.
Kolmas osa (Magi) on kontrastoiva, jopa aggressiivinen jakso sävellyksen keskellä. Nimi viittaa Matteuksen evankeliumissa mainittuihin itämaan viisaisiin tietäjiin, jotka vierailivat myös kuningas Herodeksen luona Kristuksen syntymän aikoihin. Kolmannessa osassa spekuloidaan tietäjien, Herodeksen ja viattomien lasten joukkomurhan yhteydellä. Alun perin osan nimenä oli Innocentes, joka tosiasiassa oli myös koko teoksen alkuperäinen nimi.
Neljännessä osassa (Dolorosa) palataan teoksen alun rauhallisiin tunnelmiin. Säveltäjälle itselleen osa edustaa musiikillista heijastumaa kolmannen osan "ryöpytyksestä". Palestrinan musiikki on osan aikana toisinaan selvästikin kuultavissa, tällä kertaa Stabat Mater -teoksen sävelin.
Ensimmäisen osan tavoin myös viimeinen osa (Agnus Dei) on metamorfoosi. Taustalla vaikuttaa Palestrinan 4-ääninen motetti Innocentes, joskaan ei tunnistettavassa muodossa. Neljäs ja viides osa muodostavat keskenään luontevan parin.
Teos on Kai Niemisen tilaus ja sävellystyötä on tukenut Teosto.
Eliangelis-teoksen lähtökohtana on pyrkimys luoda tiloja, joissa musiikillisesti erilaiset, jopa olemuksiltaan vastakohtaiset hahmot (kuten staattinen / aktiivinen) esiintyvät samanaikaisesti tasa-arvoisina. Idea on niin musiikillisesti kuin etenkin soittoteknisesti erittäin vaativa ja haasteellinen. Kuitenkin juuri klarinetille ominaiset hajasoinnit (engl. multiphonics), joiden avulla instrumentilla voidaan tuottaa useita samanaikaisesti soivia säveltasoja, antavat mitä parhaimmat mahdollisuudet realisoida sävellyksellinen idea käytännön tasolle. Teos hahmottuu neljään taitteeseen. Alun staattisuudesta kuoriutuu esiin vähitellen voimistuvia asteikkokulkuja, jotka purkautuvat tilaan, jossa esiintyvät samanaikaisesti alun staattisuuden pitkäkestoisten säveltasojen variaatiot sekä tietynlaiset muistumat asteikkokuluista. Lyhyen, jopa tanssillisia eleitä sisältävän siirtymän kautta palataan takaisin staattisiin alkutunnelmiin kirkkaasti soivien pariäänien hahmossa.