KAIJA SAARIAHO

Kuva: Maarit Kytöharju / Fimic

Kaija Saariaho on Suomen kansainvälisesti menestyksekkäimpiä nykysäveltäjiä. Hän opiskeli aluksi Paavo Heinisen johdolla ja myähemmin Freiburgissa Brian Ferneyhough'n ja Klaus Huberin johdolla. Vuodesta 1982 hän on asunut Pariisissa, lähellä IRCAM-studioita. Tutustuminen ranskalaisten ns. spektrisäveltäjien (mm. Tristan Murail ja Gérard Grisey) musiikkiin ja ajatuksiin sai Saariahonkin kiinnostumaan elektroniikasta ja tietokoneen hyädyntämisestä sävellystyässä – sointiväri ja harmonia ovatkin ne elementit, joilla hän yleisimmin tyäskentelee. Sointi muistuttaa usein elektronimusiikkia silloinkin, kun elektroakustisia keinovaroja ei ole käytetty. Sen sijaan varsinaista pitkälinjaista melodiikkaa hänen teoksissaan esiintyy varsin harvoin. Saariahon musiikin taustalla on voimakkaita visuaalisia mielikuvia. Ennen sävellysopintojaan hän opiskelikin pari vuotta Taideteollisessa korkeakoulussa. 1980-luvun alkupuolella Saariaho suosi teoksissaan hitaita ja lähes huomaamattomia muutosprosesseja, mutta sittemmin hänen teoksensa ovat tulleet tapahtumiltaan nopeakäänteisemmiksi.

Vuonna 1998 valmistuneen Cendres-teoksen lähtökohtana on ollut Saariahon kaksoiskonserton ...à la fumée musiikillinen materiaali. Myös kappaleen nimi (suom. tuhkat) on johdettu kaksoiskonsertosta. Teoksessaan Saariaho on keskittynyt alttohuilun, sellon ja pianon tulkitsemiin musiikillisiin ideoihin ja soittimille ominaisiin sointiväreihin. Musiikillisia jännitteitä luodaan ja säädellään toisinaan tuomalla soittimet niin lähelle toisiaan kuin mahdollista (sävelkorkeus, rytmi, dynamiikka, artikulaatio, sointiväri jne.) tai antamalla soittimien soida kaikkein luonteenomaisimmilla tavoilla. Näiden kahden ääripään väliin jää rajoittamaton määrä mahdollisuuksia luoda enemmän tai vähemmän homogeenisia tilanteita. Cendres-teoksen tilasivat Neue Musik Ruhr ja Kulturbüro der Stadt Essen Wolpe-trioa varten.